Hanna Helenan haaste Aikojen takaa nappas silmihi ja siihe onki pakko mennä mukkaa. Haluun tiätää taulust enempiki. =)

Irea siis kertoo, mitä maalauksest tulee miälee tai jopa kertoo joku tarina tähä liittye. Mun nopee ensvaikutelma ol sellane rento perheen keskeine kokoontumine, vaiks miähil ja naisil näyttääki olevav varsi erillaiset puuhat menos.

Simmää rupesi kattomaa tarkemmi ja mittää ajankohran tyyleist ja tairemuaroist ja muist asioist tiätämät, alko perspektiivin ihme venkurat ja paikkaansapitämättömyyret häirittemää ja sit täst kuvauksest alkoki tulla jo vähä jotenki uhkaavamp ja pelottavamp. Vähä sellane unenomane tunnelma, melkkest painajaine. Aloin kattomaa noit poikie pöyräl olevii tavaroitki ja neki rupes näyttämää pelottavilt, niinku kaik purnukat kirjahyllyv viäreisel hyllylki (mitä ne ei välttämät eres ol, jos näkis taulun lähempää). Ja mite kummas noit taustal näkyvät ikkunakki oikkee menevä ja onks tarkotus, et siin olis joku oviaukko eres, misä ny o joku tektilline liina ja taitaa se jostai pöyräm päält ales laskeutuu, ku siin o krusifiksi (?) patsaana liinan päälläki.

Ja joku kaunishäntäne apinaki siin o, mist yks poika pitää hännäst kii, et onk hää lemmikki vai koe-eläin? Aijai, mite nää ajatukset nyssit rupeski enemp sinne synkäl pualel kääntymää valla...

Aika men kyl koko viikos tosi nopsaan. Iha liijanki kans. Vaikkei ny sentäs iha koko aja hosuttu jokapaikkaa menemää, vaa välil vaa oltiinki ja rentoiltii, keskustelemist löyty ain, eikä koskaa käyny aika pitkäks.

Rhon toivo näkeväs hirvii tai peuroi tääl ollessas, mut pellot ku ol auk ja ilma syätävää, ni eihä näit sit missää tullu vastaa, vaiks täsä meijä eruspellol niit ain sillo tällö akkunast näkkeeki. Sitävasto tul sit nähtyy tiäv viäres kurki pellol. Iha yksinäs olevaine, mikä ol sinänsä outoo, ku oon tottunu näit parves näkemää. Mut isoha se o. Ja sit iha siin sunnuntain, ku ajeltii lentokentäl, ol tiäv viärel fasaanikukko. Rhon kysy, et mitä ton riikinkukom pyrstöl o tapahtunu, ku ol nii ouron näköne. =D Mut siin olivakki ne Suame luannon eläinantimet tält lomaviikolt.

Luvatun sateen takii pääryttii sisäkohteesee täl päiväl ja mentii Turul Linnaa kiärtämää. Olttii paikal aikas tarkkaa avaamisaijaj jälkkee, eikä ollu ruuhkaa.

Tuuliki melkoseste, et ol hyvä, ku ei lähretty mittää maisemii minnekkää kattomaa. Ja vaikkei lopultas sit mittää kovi satanukkaa, ni pilvet olivak kyl alhaal ja melkose painavan näkössii. Ei ollu lämmint.

Pianoiskoos olevii eri aikakausilt ja rakennusvaiheilt ol mont eri linnaa. Varsi upeeste toteutettui, et siin o saanu joku näppärä olla tarkkan niit tehres.

Melkkest jokases isommas huanees ol avotakka. Ei tair nykyää enää toimii, mut pakkoha se o ollu talvev varalt jottai lämmityst, ku ensmätteks ei linnas ollu ees klasei akkunois - auto vaa ja sellaset suajaluukut. Ja luukkuje kiiolles oliva huaneet kyl pimiöi.

Nunnala tais ol ekoi isomppii huaneit.

Kuninkaan sali sit toine, viäl isomp. Melkose tyhjält kyl näytti.

Hauskin yksityiskohta ol piän pimiä koppero, mikä osottautu kuninkaav vessaks. =D Viäres ol toine, melkkest yht piän koppero, mut sen käyttötarkotus ei kyl oikkee selvinny.

Kauniit akkunoit ol linna pullollas. Valokuvas tulee pimiän näkösiks, ku joutuu valoo vaste kuvaamaa, mut eihä se tiätty oikeest näi ollu. Täsä ol iso rautaluukku ja hurjan iso haka viäres sitä kii pitämää. Sateit ja talven tyrskyi vastaa, ennenku klasit tuliva.

Huaneet ol kauniiste ilmastu suameks, ruattiks ja osas enklanniks. Ei kyl kaikis paikois - ja monis kirjallisis selvityksis ol enklanti hukas kokonas. Iha hassuu.

Tää o ilmeseste ollu aikanas silta/parveke osast toisee, mut o jossaikohti sit lasitettu. Kaunis valosa huane, mihi het voisisi kuvitel vaiks mitä kasvei. Heh!

Kirkko.

Juhlasali.

Yksittäisii upeit kalusteit, erillaisist puulaaruist tehtyi, ol siäl tääl. Älä koske -kialtomerkit pitivä meijät poijes, vaiks monet näyttivä kyl nii sileilt ja kauneilt pinnoilt, et olis oikeest tehny miäl koskee. =P

Karkeit ja jyrkkii portait ol siäl tääl, vaiks sit kyl ol paljo sellasii uuremppiiki.

Näyttelysalis ol vaiks mitä jännää kans. Tää pöytäasetelma ol viähättävä.

Vaatetuksii ja tyylei eri aikakausilt. Nämä lasten kokoo olevat kenkät ja hansikkaat oliva jotenki hellyyttävii. Kokoeroo muihi ei ny täst kyl oikkee nää.

Eri aikakausie astiastoi kans. Tää viähätti kovaste mun silmää. Kalakeittokulho.

Myäs korui, asusteit ja muit käsitöit ol esil.

Iso tila molemmim pualin ja viäl keskelläki. Eli täsä men piän tovi, ku pit kaik käyrä eres jotakuinki läpitte. :)

Seuraavaks tul siv viäl upeempii käsitöit. Lompakoit, pussukoit, kirjammerkkei, liinoi. Tosi kauniist ja tarkkaa tehryi.

Kurkkaus toisel sisäpihal. Hiljast ol.

Historiamuseom pualel ol eri aikakausil sisustettui huaneit ja niissäki olisis kyl aikaa saanu uppoomaa, ku nähtävää ol vaiks kui ja paljo.

Kaunist.

Muutama köökkiki tul vastaha.

Lopuks kiärrettii viäl matkamuistomyymälä ja sit lährettii kottippäi ajamaa. Siskom perhe ei ollu kotosal, mut käyttii tekemäs sellane ohiajo, et Rhon näki, millasest talost ain välil puhun, ku siit aikas lähelt ajettii. Ja viime tingal ehrittii Raision keskustan kaffilaha, mikä ol just menos sulki. Vähä maaruntäytet pit saara.

Ja hyvä oliki, et käyttii, ku isäntä ol päättäny yllättää meijät hampurilaisil, mikkä siis teki kaik alust ast ite, sämpylöinee päivinee (juamie takan liinan alla, et pysyvä lämpimin). Jokane sai kasat ite sellaset hampurilaiset, mist itte tykkäs. Ja ol muute purilaisel kokkoo! ;) Ja herkkuuha se, ei käy kiältämine!

Syöminkiej jälkee ol samammoine olo, ku Mimil oman ruakailus jälkkee: maate omam massuv viäree. =P

Maanantain lomailuu löytyy täält.
Lomatiistain juttui tääl.
Lomakeskviikoj juttui tääl.
Torstaissii lomailui tääl.
Perjantaise lomaa tääl.

Perjantaiseks ol luvattu vähä epävakaist kelii, mut lavvantaiseks selkeet saret, ni pääryttii sit lähtemää mökil Äitiempäivävisiitil. Äitee oliki sit ahkeroinu kovaste aikasest saakka ja meil ol pöytä koreen, ku saavuttii. Ja Rhon uskals maistella kaikkee ja tykkäski. ;)

Australias ei ol mittää vastaavaa, mitä meil o tääl rantoi kaunistamas. Vaikkia heijä käsittää, ettei meil ol näit siäl olevii lasku- ja nousuvesii käytännös lainkka. Vesi voi noust ja laskee, mut lähinnä sit myrskyje ja sateire tai lumensulamisvesiej johrost, ei kuun liikkeittem mukkaa.

Vähä ropsi vettäki välil, et tianoot oliva vähä märkkii, mut ei se menoo haitannu. Vähä pit kulkee ympäriis, ku niimpaljo syättii. Alkuus herkut ja siv viäl ruakaki siihe päälle. Nam! Yhteist kiält ei vanhemmil ja viaraallamme ollu, mut yritettii siin sit poikie (armeijjamplanttu ja plikan siippa ol mukan, ku plikka ol koulutuksen pääsykokeis) kans toimii tulkkein. Mut kyl sitä elekiältäki paljo käytettii ja seki ymmärretyks tul. =D Upee, suajane satamaha toi mökkipaikka o.

Sain yhre ihanan yhteiskuvan meijä viaraast ja muv vanhemmist, mut en uskal sitä oikkee tänne julkiseste laittaa, ku en ol pyytäny lupaa sen julkasuhu.

Melkose mussukkaist se keli sit ol kotonki. Vanha Postitiän lähistöm puut ku tosa aikasemmi kaarettii, ni ny o nii avoint ja valosaa merkin kohral. Museotiä ja -silta näkyvä oikkial, joki laskee vasemmal.

Tiän toisel pualel olevas mettäs kulki joku koiran kans, ja Mimi ol ainut joka näät huamas. Pitiki tarkkaa silmäl, ettei tul mittää yllätyksii. =D

Varsi rento päivä, ku ei tarvinnu ees itte ajaa, ku poika hoiti senki homman. =)

Maanantain lomailuu löytyy täält.
Lomatiistain juttui tääl.
Lomakeskviikoj juttui tääl.
Torstaissii lomailui tääl.
Vikalomapäivä, lavvantai, tääl.

Lomajutskii en ol saanu viäl kaikkii päivitettyy, mut jatkan sitä kyl. Tul varmistus, et plikka saa ny valkolakkis, eli meil o sit kekkerit tiaros. =D Tiato tuliki aikasemmi, ku luultiinkaa, mikä ov vaa hyvä juttu. Nyssit täytyy miättii, mite piänee torppaha saaraa ihmiset mahtumaa, keleist ku ei koskaa voi olla varma. Mut joka tapaukses, jollaki taval se kyl hoituu.

Oon täsä pessy rästivaatetuksii, mikkä jäi hoitamat ennenku meijä Australiavviaras tul meil. Koneonkelmii ku tul, ni ei vaa ehtiny. Osan olin pessy jo erellisiltan, mut heitin ne ulos het ku heräsin. Eivä tahro yäl kuivuu, ni siks oliva sisäl. Nii lämpöst ol, et kaffetki olis menny ulkosal, jos siäl olis ollu paikkaa vaa.

Nii, ja meijä "ihana" parisänky o nii hankala, et se pitää melkkest purkaa alkutekijöihis, ennenku sinne alle pääsee käsiks. Ja ku vuastolkul o paikallas, ni vaiks mittää isomppii aukkoi ei olekkaa, ni kyl vaa sitä kaikkee p***aa sinnekki kertyy. Ku luuttusi lattian, ni pit pittää sitä auk sevverti, et kuivuu kans kunnol, ennenku taas kasattii sänkyn näköseks.

Kissikää ei täst hommast ressii ottanu. Jollei pääs koppihis nukkumaa, ni pötkötellää sit jossai toisaal. Mitä siit, et o huane vähä erillaises järjestykses.

Pihallaki löytyy jo kaikellaist kukkaa. Ruahooki, nii nurmikolt ku rikkaruahoi kukkapenkeist. Yritän nyv vaa olla nyppimäti kaikkee mahollist poijes, ku ain oon väärii kasvei ottanu. Noh, tunnistan voikukat ja jualavehnän, et tyyryn täsäkohti niihi.

Erillaissii esikoit oon kirppareilt viime kesän ostanu ja näyttää silt, et kaik o lähteny kasvamaa ja kukkimaa. Älkääs ny sit kysykö, et minknimissii nää ova. En kuulkaas tiär.

O korkkiaa pallomaist, putkilomaist ja sit matalamppaa tiheekasvust. Kaik nättei.

Mul ol näit enemmänki aikasemmi, ku ol penkis sellane "esikkouloke", mut se men yhre savikasam mukan, ku kauhakuarmaajal kasa poijes viättii. Ei ollu huamannu, mite liki kukkapenkkii oliva.

Sammalleimuki alkaa ol nuppusillas, et koht kukkii.

Pikkussii narsissei siält tupsuu kans muutamast paikkaa esil.

Herttavuarenkilvelki o kukkavarsii, vaikkei ne ny nii korkkioiks näyt tulevankaa, mitä viime vuan hevosenkakkiv voimal.

Kevätvuahejjuuri alkaa kans kukkimaa.

Ja sit o näit isompkokkossii narsissei toises kukkapenkis.

Ja helmihyasinttei kans pariski eri paikkaa.

Osa narsisseist o keittiöpuutarhan nurkas kans. Kaunistamas sitä laitaa.

Takapihan kukkapenkis o hyasinttei ja näist tuleeki ihav valla upee tuaksu!

Villitulppaanit ova kans alkanu kokoo kasvattamaa. Kohrennus men piälee, mut ej jaksanu men uurestas kokeilemaa paremppaa sihtii. Aurinkos ku toi kameran ruutu näyttää varsim pimiält. Ainoo paikka tual koira-aitaukses, misä tulppaanit säilyvä peuroje ja kauriitte herkkusuilt.

Juup, mikäs o kukkaa ja mikäs rikkaruahoo, ot siit sit selvää...

Ihav vaa varmuurev vuaks Mustis pysy vähä syrjemmäs täst kaikest touhust. Siivoiluist ei välitä, eikä ulkoiluistakaa... ;)

Ehottomaste kaikkei enite kuvii tul napattuu viiko aikan tän torstain viarailukohteest, eli Luastarimmäen Käsityäläismuseost. Eikä muute oltu siäl kahrestaa, ku näköjäs yks ja toine koulu ol luakkaretkel kans. Menneesee elämäntapaha tutustumas.

Kapeet karut, osaks ihav vaa ihmistem mentävii, mis olis kärryitte kans tullu ahrast.

Yhres pihas om mont eri paikkaa viarailtavan. Monellaissii torppii.

Piremmis talois ol kaks sisäänkäyntii - kahrel eri perheel.

Sisäl talois ol monis aikas vaatimatont. Lattioitte paljaan olemist ihmettelin, ku talvisi ova taatuste ollu tosi kylmät, mut mattot tuliva kuulemma vast myähemmi, joskus 1900-luvul. Sitä enne kaik vanhakki vaatteet ja kankaat käytettii muuto hyäryks, ei ollu varaa tehrä niist mattoi.

Ja melkkest jokase oven takan ol jonkinnäköne tuulikaapin tapane porstua, mikkä selväste oliva kylmii, ku seinii ei ollu millää taval eristetty. Ovistaki näki läpitte.

Osas taloist ol kellarit taloje al, pitihä sitä olla joku paikka, misä säilöö syksyn satoo talvev varal. Kaik mahrolliset ku pit omal perheel saar kasvatettuu omas pihas.

Yhres talos ol kivikatto. Iha uurellaiselt näyttää, enkä ollu tajunnu aikasemmal käynnil (mist kyl onki jo aikaa) tällast lainkaa. Luulis, et o painava kantamus. Ovi ol lukos, ettei päästy kurkkimaa, mitä kivie al mahtaisis olla.

Aikas uuren näkössii tervattui tikapuit näky oleva yhre ja toise rakennukse kyljes. Välil nii, et oikkee houkuttel nousemaa korkeemmal, mut saatii pirätettyy itteemme. ;)

Kirjapainos ol painaja paikal ja oliki mukava höpöttelijä. Näytti, mite postikorttei tehrää piänel käsikoneel ja anto sen sit meil ja siirty isommal koneel toisee huaneesee...

... mist mä sain sit yhre kuvan vanhast keittokirjast. Iha perheen kokkii aatelle. =D

Näit erillaissii levitettävii petei ol mones paikkaa. Nää soffamaiset oliva viaraallekki vähä tutumma näkössii...

... ku taas näät jalkopääst jatkettavat oliva tosi outoi. =D

Ja tiätty pit olla kans talvivarastoo nii talven syätävil ku seuraavan kesän istukkail kans.

Monis keittiöis ol avoliäkil toimiva puuliäsi, joissaki harvois uusimmis ol erilline tulipesä ja metalli pääl.

Osas akkunoist ol kivan näkössii pikkupurkkei, mis näytti kasvava sekä yrttei et jottai koristekasveiki.

Palokärritki löyty.

Ja talli. Pitihä sitä eläimillekki olla omat paikkas. Kaupunkiski.

Kaffila ol pikkane, mut samat elementit ku mitä nykysinkin.

Eikä kyltist voinu erehtyy. :)

Ruahokattoiki löyty monist taloist.

Ja akkunat oliva sulossii nii ulko- ku sisäpualeltki.

Kakluunei käytettii nii lämmityksee ku joskus ruakiellaittoonki.

Aikaa myäte jokkut talot o kasvanu ylöskipäi. Monellaist asumisratkasuu ja uskoisi, et osa ol sellast kesätilaa, millo lapset saiva "oman" tilan asuintiloje ulkopualelt. Vähä enempi tilaa iltasinki. Niihä meki mummul olles kesäsi välil nukuttii pihal teltas ja sit ullakon kesähuanees itekki. =)

Kengäntekijä ahkeroittemas. Monel kiälel tul kysymyksii ja vähä ol välil hankalaa selittää, mitä hää tekkee millonki, mut aikas hianoste hommas hoiti. :)

Viimeset tuliaiset shopist ja sit käyttii alueen ulkopualel olevas tunnelmallises kaffilas lämmiket hörppimäs. Oikkee viähättävä vanha rakennus ja hauskaste sisustettu.

Kaffet ja pullaa mul, pannukakkuu, hilloo ja teet meijä viaraal. Ja hyvää ol.

Sit taas kotti, koirie ulkoilutus, ruakkaa ja ilta olemist. ;)

Laiti piirakan uunihi ja se ol sit mukavaste valmis, ku tultii lenkilt kotti. Pit jottai keksii, ku kokki otti ja häipy muihi maisemii.

Nii, ja käytiihä me sit ruuvaj jälkkee poika hakemas armeijast kotti, ku ol yllättäe päässy päivää aikasemmi lähtemää. Takastulles käytettii "oikopolkuu", mikä kyl taatuste otti aikaa enemmä ku isot tiät olis, mut olipaha seikkailu mennä mutkast pikkutiät mettäm poikki kotti. En iha het aijo uurestas sitä tiät käyttää. ;)

Maanantain lomailuu löytyy täält.
Lomatiistain juttui tääl.
Lomakeskviikoj juttui tääl.
Perjantaise lomaa tääl.
Vikalomapäivä, lavvantai, tääl.

Keskviikko aamul aikaste isäntä läht tyämatkal Vaasaa ja saatii siis vähä tarkemmi seurat ajankuluu reissuillamme, ettei tul väli koirie ulkoilutuksil liija pitkiks, mut hyvihä se men. Mul ojjo sisäänkirjotettun vissii se aika, ku oon joka päivä suurimpiirteis samoihi aikoihi ain ulos menos. Sato tai paisto. =D

Tuuline, mut selkee ja aurinkoine päivä ol ja päätettii lähtee Naantalis käymää, misä ei sateel ol nii kiva piipahtaa. Jätettii auto pitkälti bussiaseman taa ja kävelttii siält sit alas rantaha. Kiva matka nährä sitä uurempaa, vähä vanhempaa ja vanhaa kaupunkii samal kerral. Kirkko ol eka, mikä sai meijät hakemaa kamerat laukuist esil.

Kiärrettii hautuumaatki, ku kaik hautamerkit ova kuulemma iha erillaissii, mitä Australias o tapan hauroil laittaa. Eipä ol sekää tullu miälee, et neki taitava ol melkose paikallissii, mite kukaki maa/uskontokunta omat kuallees "merkittee". Kirkos ol jottai hualtoi menos, eikä sisäl päässy, avoinnaoloaika alkaa vast kesäkuun alust.

Kävelttii sit vähä kauvemmas rantaa pitki ja tultii sit taas siält keskustaha takas. Muumisaarel ei lähretty kävelemää. Liput liahuva Eurooppa päivän kunniaks.

Kävelttii sit ja ihailtii vanhoi, hyvi laitettui puutaloi ja ihanii liikkeitte kylttei. Muumishoppi ol remonti al - ja nii ol pari muutaki paikkaa - ja kaffila/ravintolaterassei näytti tuleva kovaste vauhril lissää. Yhres ravintolas käytii kurkkimas, jos olis ollu auk, ni oltais rannal nautittu lämpimät juamat, mut se aukes vast myähemmi iltapäiväl. Käveltii sit piänt kujaa pitki ylös ja ihailtii erilaisii vanhoi rakennuksii, monellaisil akkunoil ja miätittii, minkälaissii näkymii mistäki huaneest mahtaakaa olla.

Yks liikkeempitäjä otti meist yhteiskuvanki ja pyys meit tulemaa käymää liikkeessäs, mitä ol just menos avaamaa. Se tais ollakki niit ensmässii. Valla hyvi enklanttii kans veteli ja paljo ol asiaa ja jottai tuliaissii viaras löys siält häne putiikistas kans. Nauroki, et se ol kannattava yhteiskuva, ku kassakoneen sai kilisemää. ;)

Jostai alko tulla nii herkkutuaksui, et rupes nälättämää itteeki ja käveltii takasi rantaa jottai ruakapaikkaa ettimää.

Nää rannan liput ovakkyl kauniit. Usseemp yhres voimistaa tunnelmaa. Kukkapenkki ol tyhjän viäl, mut uskon, et kesäl täsä on taas valla upeet istutukset, niinku ennenki.

Viaras uskaltautu sit ottamaa ja maistamaa karjalanpiirakkaa munavoin kera. Saatii ne lämmitettyin ja suussulavin syär, ni kylhä tykkäs. Ei ol kuulemma Australias mittää vastaavaa.

En huamannu ottaa ylös, misä oltii, mut ainut avoinna oleva ruakapaikka vaikutti oleva. Kirkon al.

Sit taas kävelyy autoo kohti ja pysähryttii kaikis mahrollisis liikkeis, mikkä vaa oliva auk täsäkohtaa. Ei niit kovim montaa ollu.

Viaraamme halus ostaa mul uuret korvikset. Mun vanhat ku o ne iänikuset kirurkinteräksiset napit, mist ojjo väriki hävinny. Näitte pitäs olla nikkelitestatut ja vaiks o roikkuva, ni läpimenokiinnityksest löytyy lukko, ni ei pitäs ol ekan tippumaskaa. Valla kauniit! Kiitos, Rhon! <3

Eikä se siihe loppunu. Lankapuatiki ol auki ja siäl tarjouksel kaunist lankaa. Sain lisää kaks isoo kerää pehmeet ja lämpöst lankaa. Löyty jottai sopivaist tuliaist koton orottavillekki. Sopivaist kevyttä ja vähän tilaaviävää. Ku o reissus ja matkaa ov viäl meijä jälkeenki jäljel, ni ei voi kovi painavii eikä isoi juttui mukkaas ottaa, vaiks kui tekis miäl.

Ja ku tuliaisist tul puhet, ni Rhonha toi meil vaiks mitä Australiast. Viinilasitunnisteit. Ihanii erilaissii eläimii. Samate toi sellassii eläinfikuureit jokasel, mist en saanu kuvaa, ku ne men tiätty kaikkie omiin taskuihi. ;) Sellasii puust tehtyi ihanuuksii.

Sit sain tällase ihanan käsintehry kaulakorun. Kivi o kuulemma kans viaraamme ystävän itse poimima, hioma ja paikallee asettama. Ketju o ostettu.

Em millää meinannu saar koko korust kuvaa, ni täsä paremp kuva ketjust. Se menee ittellee näi kivaste "kiaroo", et näyttää varsi eläväiselt ja pirteelt kaulas.

Ja tää kivi o valla upee! Siin o valkost ja kullanki sävyy, sillee vaihtelevaste. Valost riippue tuntuu, ku värit vaihtaisisivav vähä paikkaaki. Tosi kaunis! Mä oov vaa aika huano pitämää kaulakorui, ku mä oon nii taitava rikkomaa niit ja ku ketju menee poikki, ni koko koru hävii. Mut erikoistapauksis taatuste tulee laitettuu tämäki kaulaha!

Ja sit sain tän kovaste ettimäni sarvikamman! Australialaisen härän sarvest tehty. Ja nii tul testattuu, et toimii! Täähä o sekä ihmistukal et pohjavillattomil koiril valla hyvä. Piristää kampaamal myös pintaverenkiartoo ja eristää sil myäs hiuste kasvuu. Tykkään! <3

Ja sit jo miätittii, et eihä tonne matkalaukkuihi muut ol enää mahtunukkaa, ni saatii viäl Australialaist erimakusuklaat. Tosin ehrin ottaa kuvaa vast sej jälkkee, ku kakks levyy ol jo syäty. =P Nam! Hurjaste kaikkee ihanaa, suurkiitos, Rhon! Alkaa jo olla ikäväki, ku meil ol nii kivaa yhres viime viikol. Mut taatuste o jatkoreissul Enklannis kans paljo uut koettavaa ja nähtävää!

Nii, ja iltaruuvaj jälkkee sitä ottiva tassuttajatki rennoste. Täsä viäl ehtivä divaanil loikoilemaa ennenku tääki tul viikollopuks petikäyttöhö, ku plikka tul siippas kans meil aikaas viättämää. ;)

Maanantain lomailuu löytyy täält.
Lomatiistain juttui tääl.
Torstaissii lomailui tääl.
Perjantaise lomaa tääl.
Vikalomapäivä, lavvantai, tääl.